Ajanvietettä junaan

Jan 12 2014

Junassa istuessa kun on aikaa niin tulee tabletilla lueskeltua blogeja ja etsittyä ajanvietettä. Tällä kertaa eksyin Arvoituksia sivustolle, jonka parissa junamatka vierähtikin leppoisasti. Arvoituksiahan oli ennen tapana esittää hyvin yleisesti ihmisten huviksi ja ajanvietteeksi, ja niillä mitattiin leikkimielisesti ihmisten nokkeluutta. Arvoituksien aiheet olivat pääsääntöisesti ihmisten arkielämästä tuttuja kuten esimerkiksi luontoon ja käyttöesineisiin liittyviä.

Arvoitukset on sinällään hyvä ja hauska viihteen muoto että ne sopivat eskari-ikäisestä aina tälläiseen parhaat vuotensa nähneeseen maailman matkaajaan. Tosin ei sentään ihan samat toimi kaikille, kuten vaikka nämä “Mikä on vihreä ja lentää” lasten wc-huumorijutut.

Väittivät että Einsteinkin olisi arvoituksien parissa viihtynyt ja olihan tuolla sivulla olevat suurmiehen tekeleet ainakin minunlaiselleni tavanmiehelle aivan liian vaikeita. Mutta hyvin meni matka mikä on aina plussaa vaikkei siitä pisteitä saakkaan.

No responses yet

Uusi viikko

Dec 10 2013

Huomenna tulisi aloittaa uusi viikko ja onhan se aina alku hankalaa ennenkuin saa koneen käymään ja uudestaan rytmin päälle. Vanha alkaa jo väsyä kun päivän pituus on 11 h ja ensi jaksossa 27 h koko ajan työtä valmistelujen ja korjausten lisäksi. Olisihan sitä lähempänä helpompi työskennellä eli ei jatkuvaa reissaamista eikä kahta asuntoa kuluineen. Mittariin tulee jo 57 v ja samana vuonna jo kun uurastus on aloitettu niin onhan sitä jo siinä työrupeamaa miehelle.

Pyörällä pakkasella ajelen töihin ja palelen aina välillä riittävän paljon, ettei halua muuten ulkoilla vapaaehtoisesti vaikka hiihtomaastot ovat mainiot ja ladut lähellä. Täällä mökillä on parempi hiidellä, jos voimat loppuu niin tasaisella jäällä pääsee helpommin takaisin kuin tuntemattomassa maastossa. Mäkiä olisi Vuokatissa ja muitakin virikkeitä, mutta väsyneenä ja viikonloput kotona eivät sovi yhteen. Sotkattia paikaakkunnan mainoslehteä lukiessa hengessä käy siellä mukana ja alkuunsa saa mielikuvitus jatkaa. Koti-Kajaani ilmaisjakelusta lueskelen keskiviikkoisin kuinka montaa on viikonvaihteessa pahoinpidelty tai autoja rikottu eli ei oikein sovi minun kuvioihini kun yli 150 tapausta jokainen viikonloppu on poliisille rikkomuksia ilmoitettu.

Kyllä mielellään junassa istuu väsyttävän viikon jälkeen ja kyllä siinä toipumiseen menee vähintään puolet lauantaistakin ennenkuin taas alkaa kulkemaan normaalilla tavalla. Takaisinmeno on sitten mukavampaa kun on saanut levätä ja petipaikka junassa. Viikollakin saa levätä kunhan muistaa valmistella kaiken tarpeellisen. Ovat kovia purnaamaan. Turhia murinoita ei tarvitsisi enää olla kun työelämässä ei purnata vaan tehdään pomon ohjeitten mukaan tinkimättä. Nuorempana on tietty lapsuuden vastarinta ja kiukuttelu, mutta se on kitkettävä pois.

Paikallislehdissä on myös usein kirjoittelua purnausmielessä. Erittäin turhautuneita jotkut tuntuvat olevan ja muutenkin talven pituus kaamos kylmyys ja työpaikkojen vähyys siis suurtyöttömyys yleisten asioitten lisäksi luovat suotuisan ilmapiirin tällaiselle synnynnäiselle purnausmentaliteetille. No ei kaikki niin musta valkoista ole. Muta rasismia on ja machoilua. Korpi on ympärillä ja jukolalainen seitsemän veljeksen elämäntarinan kuvaus soopii hyvin kuvaamaan miespuolisten nuorten sopeutumattomuutta elämän realiteetteihin.

No responses yet

Kiskot kolkuttavat eikä junalla ole mihinkään kiire.

Nov 30 2013

junaAjolangat alhaalla Turengissa ja VR:n vaikeudet aikatauluissa pysymisessä taas pettävät. Kiva matkustaa ja olla taas tunti myöhässä. Korvauksia saa hakea, muttei saa niinkuin ei viimeeksikään vastaavassa tilanteessa. Mitä maksoi ylimääräisen makuupaikan ja matkatavaroiden raijjaukset. Merkillistä poukkoilua jatkuvien säästöjen kanssa kun ei ratoja pidetä kunnossa. Pohjanmaan rata on kuin kynnöspeltoa, mutta mitään ei tehdä.

Kyllä surkeaksi on mennyt jo monen sukupolven säästämät radat ja tiet, jotka ovat kanssa aivan surkeita, mitä aikaisemmin on ollut. Jopa hiekkatiet olivat hoidettuina lipeällä ja savella paremmassa kunnoissa kuin kumikauppiaitten unelmatiet eli nämä rosoiset teräväkuoppaiset kuminsärkijät. Mutta meillähän kaikki menee niin kovaa. Ok lisää rahaa EU pussiin niin kohta saadaan maksaa lisää taas polttoaineista eikä saada vastikkeeksi kuin perruvet ja iskareitten sekä uusien kumien ostot. Kyllä kehitys kehittyy nyt kun pitäisi alkaa maksamaan niitä amerikan sotalaskuja. Lisää busmaniaa niin kyllä maapallolla menee todella kovaa.

No responses yet

Häme kuuskyt luvun mekka

Oct 08 2013

Olisihan se upeeta taas joskus soitella orkesterissa komppia. Nuorempana harjoittelin hieman mutta eväät eivät riittäneet silloin vielä orkkaan. Lainasin pojille kitaraani ja kyllä sieltä komppia löytyi kun otteet hallitsi. Sain soitella 12-kielisellä joskus ja melodinen soundi löytyi tiettyihin kappaleisiin akustisella kitaralla. Veijo soitti klassista kitaraa tosi upeasti ja Dom Knigasta hän haki uusimpia nuotteja ja aika vino pino hänellä olikin Suomeen tultaessa. Kävimme muutamissa huippukonserteissa kuuntelemassa miten Alhambran muistot soivat kitaralla huippuesiintyjän soittaessa. Segovian musiikki oli lumoavaa ja aikanaan Espanjassa hitanoiden soitto oli tosi upeeta kuunneltavaa. Semistrunnajakin eli seitsenkielinen kitara on upea kitara kun löytyy osaava soittaja minkä sain kokea Lenskissä.

Haitarilla ja kitaralla Erikin kanssa yritimme yhteensoittoa Ahlbackassa, mutta meiltä puuttui vielä paras eli yhteensoittokyky. Jokke sai sähkökitaralla samoin kuin Pekka upeita soundeja aikaan Masaa unohtamatta mainita. Viimeinen soitteli Eddy & Lightningeissa upeasti komppia tai sooloa. H:linnahan oli tosi Mekka kuuskyt luvulla kun sieltä nousi Suomen kuuluisuuksia muin sieniä sateella. Kuju, Fredi, Irwin etc muutamia mainittuina, ja tapahtumia oli todella kivasti konvehteja ja Poikien Huveja, Kaarta ja Palokunantaloa, Irwingiä Hälläpyörässä ja Aulangolla Uutena Vuotena ja Vappuna, Kaupparissa muotinäytöksissä ja Venetsialaisissa Ahvenistolla, Pekolassa, Parolassa, Kuumolassa, Vitsiälässä ja Sotkalinnassa tai Tampereella Takahuhdin jäähallissa Renegatsia kuunnellessa tai Metsärinnettä Lahden ammattikoululla tai Kamalla Hlinnassa. Hattula on ollut kiimtopisteitä abijuhlissakin ja myöhemminkin Mätäsmäessä, Ahlbackassa ja Pekolan lavalla Skodalla.

No responses yet

Vanhoja hämeenlinnalaisia tarinoita

Aug 12 2013

Eilen lueskelin Hämeen Sanomien vanhoja hämeenlinnalaisia tarinoita mm. Skogsterista, Vainikaisesta, teatterista, linja-autoasemasta, hienoista Helinin suunnittelimista taloista, ortodoksi kirkoista sekä höyhensaaresta jne.. Mielenkiintoisia tarinoita mm. Skogster, joka 8 lapsisen tuusulaisperheen 13 v lähti keppi ja pussi mukana luomaan uraa ensin juoksupoikana ja myöhemin nousseena myymälänhoitajana ja omistajana loi 150 työpaikkaisen tavaratalon, joka säilyi pitkään heillä kunnes Kesko osti paikan erilaisten vaiheiden jälkeen. Kaikkea oli myynissä rautatavaroista, vaatteista, posliinista ja elintarvikkeista alkaen.

Asiakas oli kuningas jo silloin ja hevosilla tulleille maalaisisännille haettiin viinaksia ja vaihdettiin puoleen litraan maitoa tai sähkölamppuja annettiin kun toi rikkoutuneen lampun kannan mukana takaisin. Piparkakkutalossa perhe asui ja jugentyylisessä upeassa rakennuksessa kaupa kävi. Henkilökunta oli pitkään yhteydessä vielä työn loputtuakin. Väärinkäytöksiäkin oli eli kavallettiin ja varastettiin, mikä johti myös liikkeen lopetttamiseen. Raketti Anttila lopulta antoi kuoliniskun toiminnalle hintakilpailulla. Vainikaisen leipomo oli toinen menestystarina. Kymmenelle työntekijälle oli oma kokki ruokaa laittamassa ja kaupunkilaiset nauttivat mm. ruusupullista tai bebe-leivoksista makoisten leipien lisäksi. Emäntä piti jöötä yllä ja leipuri oli valvottava kun viinahammas kivisti jatkuvasti.

Kauppa kävi ja varuskuntaankin Suomen linnalle vietiin taksilla päivittäin tuoretta herkkua. Purku tuli sitten talon kohtaloksi ja olisi haluttu jatkaa Keskustalossa toimintaa, mutta tiloja ei saatu ja lopuksi riitautuivat niin kaupungin kanssa ettei enää Helsingistä sinne koskaan palanut. Lapsia oli neljä mm. professori, hammaslääkäri ja pankijohtaja. Niin olivat riidoissa ettei kaupunki myynyt purkutalon hirsiäkään vaan antoi mieluummin niiden lahota. Kaupunki tuntui silloin olevan sisäänpäinlämpiävä pikkukaupunki, jonka päättäjät olivat kovakurisia varuskunta ja koulukaupungin viranomaistyylisiä niuhottajia tällaisissa asioissa

Teatterijuttuja oli myös vaikkapa 18 v tehtaan työläinen, joka sai ensimmäisen roolin Kalle Aaltosen näytelmässä neekerinä ja hänen piti hiilellä mustata päivittäin kasvonsa roolia varten ja vuorosanoja oli yksi virke jotain hyvin yksinkertaista se oli huudahdus Perkkele tai vastaavaa. Roolin jälkeen kylmällä vedellä piti kasvot pestä kun lämmintä vettä työväentaloon ei tullut. Myöhemmin saatiin uusi talo ja silloin tuli jo lämmin vesikin. Kuuluisuuksia näyttelijöissä oli muutamia Tauno Palosta ja Anja Pohjolasta alkaen ja vierailijoina ympäri Suomen teattereista. Urkkikin oli katsomossa käymässä. Ravintolapuolella oli tanssia kahtena iltana ja penkkejä piti siirrellä vanhan teatterin aikana yli 250 aina.

hämeenlinnaHämeenlinnan kauneimman talon Birger Jarlin kadulla osti ja purki myöhemmin Tolosen rakennusliike. Manu Tolonen pohjalainen rakentaja tuli tyhjin käsin Hämeenlinnaan ja teki omaisuuden sillä myytyään YIT:lle rakennusliikkeensä, joka nytkin on Suomen suurimpia rivitalo ja kerrostalorakentajia. Ralo itsessään oli Schmausserin talon ohella, joka sijaitsi vanhan Kultakeskuksen tontilla Vanajaveden rannalla kauneimmat kaupungissa. Raittiusliikkeen talo oli Kariston ja Hämeen kinon ja Hälläpyörän takapihalla ja Porilaisten marssin tahdissa viimeiset sieltä lähtivät ennen talon purkua.

Kurki-Suonion kotitalossa Rauhankadun ja Palokunnankadun risteyksessä sijaitsi kuuluisa Höyhensaari synnytyslaitos 24 paikkaisine ja sinne hetekoita lisävuoteeksi äkillisille tapauksille. Hissi oli kuuluisa siihen aikaan

Ortodoksikirkko eli nykyinen Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus ex-kirjasto oli upea ortodoksikupoli kirkko, mutta ajan hengen mukaan ryssän kirkko piti purkaa. Kupolit kellot ja ikonostaasit vietiin pois. Nykyisessä ortodoksikirkossa on ikonostaasi tallella ja kellot ovat kumahdelleet evankelisluteraisilla. Oli kuulemma erittäin upea ja kallis kirkko sotilaskirkko, jonka rahoituksen olivat saaneet keisarikunnan budjetista. Turuntien päässä upea näky, mutta esimerkiksi kirjakauppias Rytkösen Eenokin mielestä suojeluskunnan pääjehuja kun oli niin täytyi tällainen vainoojien ryssän kirkko purkaa. Vaikeeta kuulemma oli. Lasipalatsin vieressä sijaitsi pikkutorilla linja-autoaseman vieressä toinen kaunis ortodoksikirkko, joka myös hävitettiin. Linja-autoasema, jonkin mielestä DDR:läinen monumetti olisi joutanut purettavaksi. Arkkitehti Sahlberg varmaankin luomuksen isä oli eri mieltä. Rumahan se on, mutta aikakautensa luomus eli ei Roomaakaan luotu päivässä.. Paljon muutakin Helinin suunnittelemia rakennuksia löytyy entinen jo nyt purettu ALKO:n ja sitten Kumilinjan rakennuksen paikalla on nykyisin kerrostalo. Oli sopivan kokoinen. 1907 kuvassa nykyi Raatihuoneenkadun upeita matalia puurakennuksia ja muutama tiilinen, joista enää jäljellä on Eaatihuone. Katuhan jatkui mataline taloineen koko seuraavankin korttelin, jossa sijaitsi aikaisemmin mm. Jokisen vaatetusliike. Vastapäätä liikettä oli Vaahteran varjo kioski, jonka kautta juoksupoikana vein Annikille housuja korjattavaksi liikkeestä juoksupoikana. Samoin koko vastapäinen katu oli matalia rakennuksia mm. Grönin talo, josta myöhemmin tuli SOKOS. Torin laidalla oli jo silloin kivitaloja mm. KOP ja HOP sekä OTK ja SMK eli maanviljelijöitten kauppa. Maanviljelijät vauraalla Hämeen aluella kävivät paljon kaupoissa ja markkinoilla etenkin tuli tuhansia vauraita isäntiä hakemaan vuoden sadon jälkeen vaatteita ja muuta tarpeellista. Oli siinä minullakin työkenttää hakea Postista ja Linja-autoasemalta ja VR:ltä jatkuvasti paketteja kantaen raskaita vaatteita. Myöhemmin vaatturi Muonalle, joka istui vaatturiasennossa pöydällä ja usein jo maistissaan, korjattavaksi. Annikki Pirttiniemi oli pääkorjaaja, mutta ruuhkassa Muona sai myös korjattavaa. Sitten rahoja vein pankkiin. Miljoona saattoi sillon pojalta löytyä taskussa kun joulukassoja HOP:iin KOP:iin Osuuspankkiin tai SYP:n kuljettelin. Onneksi kukaan ei tajunnut rosvota.

 

No responses yet

Older posts »